Edessä oli kaksi päivää täyttä lentopalloa. Aamulla klo 9.00 kaikki olivat helposti löytäneet Varian koulun Vantaalta, joka toimi ensimmäisenä pelipäivänä Kaislojen otteluareenana. Toisille areenan P-alueen löytyminen oli hieman työläämpää, mutta kaikkihan tahtovat matkalla katsella maisemia =).
Alkulämmöt otettiin sopivasti pirtsakassa pakkassäässä ja loput rutiinit hoidettiin mukavasti salin lämmössä. Tällä välin vanhemmat odottivat vesi kielellä ensimmäistä kahvikuppia buffetista, jota pystytettiin hartaudella.
Otteluohjelmaan oli merkitty tytöille ensimmäiseksi koitokseksi tuomarointi. Sen he hoitivat kunnialla, kuten aina ennenkin. Tuomaroinnin jälkeen oli vielä piinaava yhden pelin tauko, ennen kuin Kaislat pääsivät tositoimiin. Tässä vaiheessa vanhemmatkin olivat tainneet saada kupin kahvia buffetista. Kahvinkeittimessä on sellainen jännä nappi, että sen kun painaa pohjaan, niin avot kuuma vesi alkaa tippumaan kahvijauheen läpi. Tuloksena on odotettua kuumaa mustaa elämän eliksiiriä, jota vanhemmat tarvitsevat aamuisin useamman kupin, ennen aivotoiminnan alkamista.
Vastaan asettui kansainvälisen koulun joukkue. Isommat likat alkoivat valmentajan yllätyksesi heti syöttämään yläkautta ja se tuottikin tulosta (alkulämmittelyssä kylläkin syöteltiin jopa hyppysyöttöjä). Vastustaja ei juuri saanut aloituksia nousemaan, saati hyökkäämään palloa meidän puolelle. Tästä pelistä siis selkeä 2-0 voitto (21-11, 21-6).
Taas yhden pelin tauko, ennen seuraavaa koitosta. Ei muuta kuin syömään evästä ja lataamaan akkuja. Valmentaja lähti hakemaan kupin kahvia, vain huomatakseen että se yksi keitetty pannu oli jo päässyt tyhjäksi ja toista pannua aloitettiin valmistelemaan. Noh eihä täs misis (joku saattaa biisin tunnistaa, löytyy netistä hakusanalla Sheriffi).
Toiseen otteluun saatiin vastustajaksi naarastiikeri, eli Puma Volley. Onko joku muuten ollut Linnanmäellä vanhassa puurakenteisessa vuoristoradassa? Joo sellainen se peli oli. Ylämäkeä ja alamäkeä ja välillä jarrumies putosi vaunun perästä (= valmentaja, buahahaaa). Eli ekan erän voitto johti toisen erän tappioon. Jonkin verran siis syöttö- ja hyökkäyslyöntivirheitä toisessa erässä. Peli päättyi siis 1-1 (15-21, 21-18) mut hei, me voitettiin pisteissä!!!
Kolmanteen peliin päästiinkin heti käsiksi edellisen peliin perään ja vastaan asteli rakkaita itänaapureita (Kalininskaja 3). Erä oli tasaista vääntöä alusta alkaen. Meidän likat pyrkivät toimittamaan pallon iskulyönnillä (huom. kaikki tytöt) verkon toiselle puolelle ja naapuri palautti palloja näppärillä sormikosketuksilla. Tosin useimmin siihen tarvittiin kolme kosketusta. Erästä tuloksena harmittava tappio. Toiseen erään lähti sisuuntunut tyttöviisikko ja ärtynyt yksinäinen karhu (= valmentaja). Tais joku käydä pöllimäs/nyysimäs karhun hunajat!!! Tuloksena erävoitto, ilman yhtään aikalisää tai valmentajan neuvoa. Tulos oli siis 1-1 (20-22, 21-15) mut hei, taas me voitettiin pisteissä!
Neljännessä pelissä vastassa oli taas venäläisjoukkue (Nevskaja 3) ja odotettavissa oli jälleen kiihkeä kamppailu suurta ja mahtavaa Venäjää vastaan. Muistatteko millaista siinä Linnanmäen vanhimmassa laitteessa oli? Joo, taas mentiin ylös ja alas, maisemat vaihtui ja vatsanpohjassakin alkoi tuntumaan kummallinen olo. Ekan erän jälkeen vähän huilattiin ja tasoiteltiin myllertävää vatsaa, kunnes koitti toinen erä. Siinä tais naapuri jäädä asemalle, kun Kaislojen juna kiihdytti vauhtia. (mites se vanha vitsi menikään; ei tähän junaan =), tää vitsi oli tytöt tarkoitettu teidän vanhemmille). Tulos siis 1-1 (21-16, 17-21) no joo, naapuri vei pisteet kotiin yhden erolla. So what, kuka niitä nyt oikeesti laskee!
Vielä yksi tuomarointi, suihku ja päivä oli pelien osalta pulkassa. Ei muuta kuin majoitukseen nuolemaan haavojaan ja nauttimaan maittavasta päivällisestä.
Majoitustilaksi saimme 5 tähden sviitin Hotelli Vaskivuoresta. Sviitti taisi sijaita hotellin itäsiivessä heti kuninkaallista lukaalia vastapäätä. Tyttöjen harmiksi sviittiin oli majoittuneet myös kaukaiset vieraat aina Valkealasta asti. No ne puhuivatkin niin outoa murretta, että eihän siitä ymmärtänyt mitään. Onneksi he ymmärsivät pysyä sviitin toisessa päässä!
Mut hei, kun tytöt saivat sviitin, niin valmentaja työnnettiin arvoiseensa paikkaan eli kellariin. Ensimmäinen vaihtoehto oli majoittua samaan luukkuun kahden gangsterin näköisen hepun kanssa, jotka puhuivat myös ihmeellisesti murtaen. Ymmärsin heidän puheestaan vain lauseen: en puhu suomi. Päätin olla hiljaa, koska en mäkään mitään suomea puhu. Turun murteella oon aina pärjännyt ja niin päätin nytkin pärjätä. Otin varmat neljä askelta taakse ja suljin oven mitään sanomatta. Ojasta allikkoon, jouduin majoittumaan neljän itäsuomalaisen kanssa!
Tyttöjen kesken sovittiin, että herätys on seiskalta ja kasilta ollaan vehkeet päällä ja kamat lähes pakattu (älkää vanhemmat ymmärtäkö väärin, tässä kohtaa tarkoitan kasseja). Silmät sikkurassa astellessani aamupalalle, huomasin hämmästyksekseni viisi oranssia hahmoa, viimeistelemässä aamupalaansa. Mä kun olin nippa nappa itse aikataulussa. Lähes kaikki tyttöjen varusteet oli pakattu ja tytöt olivat valmiina sotaan, sillä sinnehän me olimme menossa. Ottamaan sen minimitavoitteen mitä meille kuuluu, eli turnauksen sijoituksen numero 9.
Toisen päivän peliareenan oli Vantaan Colosseum, eli Hämeenkylän koulu. Ulkona vielä pirteämmässä pakkasessa kuin eilen päätin juoksuttaa tytöt portaissa uuvuksiin. No ei kai, ihan normaalit liikkumiset ulkona ja siitä sisätiloihin aistimaan suuren urheilujuhlan tunnelmaa.
Ensimmäisessä pelissä raadeltavaksi areenalle vastaan asettui Espoon Lentis. Meidän ensimmäisen järkyttävän kovan aloitussyötön jälkeen vastustajalta taisi jäädä märkä lätäkkö areenalle. Tilanteessa 17-1 vastustajan valmentaja kyseli omilta pelaajiltaan ja osittain myös katsojilta, että onko tämä tosiaan vasta meidän ensimmäinen piste! Kaikilta tytöiltä jäätävän kovaa syöttöpeliä ja tuloksena voitto 2-0 (25-4, 25-8).
Jo tässä vaiheessa koko Hämeenkylän koululla ei ollut kuin yksi lentopallojoukkue ja se oli meidän KAISLAT!!! Rengastin jo etu käteen viimeisen pelin ajankohdan, siis sen pelin jossa ratkaistiin sija numero 9.
Toisessa pelissä vastaan asettui jälleen itäisen konferenssin joukkue (Primorskaja 1). Ei jäänyt itään paljon kotiin viemisiä pelistä. Edelleen jatkettiin siitä mihin jäätiin, eli otettiin lammas kiinni ja ajeltiin siltä villat. Tuloksena voitto 2-0 (25-12, 25-10).
Jäljellä siis viimeinen ottelu. Käytiin tyttöjen kanssa ennen ottelua pikaisella etelänlomalla Kanarian saarilla. Maattiin altaalla, laitettiin aurinkorasvaa, nautittiin kylmät juotavat ja käytettiin aurinkolaseja. Tytöt tietää mistä puhun =)!
Ja mikä ottelu se olikaan! Todellinen Kaislojen Baltic sea –turnauksen loppuottelu. Mielettömän jännittävä ja viihdyttävä ottelu. Vastassa oli kolme pitkää ja hyvin liikkuvaa venäläistyttöä (Nevskaja 2). Pelistä ei puuttunut vauhtia ja vaarallisia tilanteita. Ensimmäinen erä oli tasainen aina lähelle 20 pistettä, kunnes Kaislat repeisivät tarvittavat pisteet. Toinen erä oli ensimmäisen toisintoa, tosin erä venäläisille. Sitten tuli vuoroon erä numero 3. Kaislat veivät rohkeilla syötöillään ensimmäisen puoliskon nimiinsä ja puolta vaihdettiin Kaislojen johtaessa 8-5. Venäläiset tulivat tasoihin ja ohi. Tässä vaiheessa valmentaja oli käyttänyt molemmat aikalisät ja vastustaja syötti tilanteessa 14-10. Kaisloilta nosto, passi ja aivan loistava sijoitus tyhjään paikkaan. Tilanne 14-11, syöttämään Sanni. Itsevarmuutta hehkuen varma syöttö keskelle taakse ja vastustajalta kaksoisvirhe. Tässä kohtaa voi valmentajan muisti pätkiä, mutta Emmalta taas loistava sijoitus tyhjään kenttään ja piste Kaisloille. Perään Nean aivan uskomaton iskulyönti 4 paikalta rajaan, piste Kaisloille. Tilanne 14-14. Vastustaja voittaa pisteen ja aloittavat pienimuotoisen juhlinnan. Harmi vain että voittoon tarvitaan kahden pisteen ero. Venäläiset syöttävät, Kaislat nostavat ja taas loistava sijoitus vastustajan puolelle. Eivät saa palloa pelattua takaisin ja piste Kaisloille, tilanne 15-15. Seuraavasta pisteestä ei ole muuta muistikuvaa kuin että Eppu syöttää yläkautta ja Kaislat saavat pisteen. Tilanne 15-16. Edelleen Eppu syöttää päättäväisen kovan ja yläkierteisen syötön kohti vastustajan oikeaa takakulmaa. Pallo kimpoaa vastustajan hihakosketuksesta seinään ja voiton tanssi voi alkaa!!!!!!
Onnittelut Kaisloille loistavasta turnauksesta ja hienosta loppunäytöksestä. Olen ylpeä teistä!
Nea, Emma ja Eppu syöttivät rohkeasti yläkautta ja päättivät paljon pisteitä iskulyönneillä tai peipeillä. Tähän kaikkeen onnistumiseen, antoivat tilaisuuden pienet ja pippuriset Sanni ja Cia, jotka olivat poikkeuksellisesti joukkueen tukipilareita silloin kun isommilla likoilla ei kulkenut. Heti ei tule mieleen yhtään syöttövirhettä Sannilta tai Cialta. Väittäisin että syöttövirheet jäävät alle neljään koko turnauksessa. Ja mikä mukavinta huomata on se että onnistumiset ruokkivat onnistumisia, eli Sanni ja Cia uskalsivat myös lyödä palloa onnistuneesti verkon yli!
Kiitokset kuuluvat myös erittäin äänekkäille kannustusjoukoille, jotka jaksoivat kannustaa tyttöjä tilanteessa kuin tilanteessa mitä nokkelimmin kannatushuudoin ja rytmein! Uskon että tytöt ovat samaa mieltä!
-Timo-
